Amanda Lillberg on yksi monista Klaukkalan Namikan maailman matkaajista, joka on edennyt upeasti koripallo urallaan. Amanda pelaa tällä hetkellä Suomen toiseksi korkeimmalla tasolla eli naisten valtakunnallisessa 1.divisioonassa Hyvinkään Pontevan riveissä.
KlaNMKY on haastatellut Amandaa hänen koripallo urastaan.
1. Miksi aikanaan valitsit koriksen harrastukseksi? Aloitin koriksen pelaamisen jo pienenä koriskoulussa. Siellä koris tuntui kivalta ja oikealta harrastukselta minulle. Koriksesta löytyi paljon kavereita ja samat kaverit pysyivät pitkään mukana harrastuksessa.
2. Koska harrastuksesta alkoi tulla vakavaa (huomasit, että pärjäät ja aloit panostaa tosissaan)?
Olen aina tehnyt kovasti töitä harrastuksieni eteen, mutta ensimmäisen kerran koriksesta tuli vakavaa KlaNMKY:ssä, kun joukkueeni pääsi pelaamaan SM-sarjaa ja valtakunnallista 1 divaria. Halusin kuitenkin myöhemmin enemmän haasteita ja siirryin Hyvinkään Pontevaan pelaamaan naisten kakkosjoukkueeseen. Siellä aloin huomaamaan omat taitoni ja samalla minut pyydettiin mukaan Pontevan ykkösjoukkueeseen.
3. Mitkä ovat tavoitteet peliurallasi?
Olen pelannut vasta ensimmäisen kauteni naisten valtakunnallista 1 divaria. Haluan jatkossakin päästä kehittymään ja saada riittävästi haasteita.
4. Mikä on suurin saavutuksesi tähän mennessä?
Valtakunnallisessa 1 divarissa pelaaminen on varmaan ollut nyt suurin saavutus. Moni turnausvoitto tai yksittäinen onnistunut peli ovat kanssa olleet palkitsevia, ja niillä on varmasti ollut suuri merkitys omalla peliuralla ja sen jatkamisella.
5. Kerro jostain muusta hienosta koriselämyksestäsi:
Yksi hieno muu koriselämys oli, kun oltiin katsomassa Suomen maajoukkueen EM-karsintapeliä Suomi-Puola. Oli hienoa, kuinka tappiosta pystyttiin nousemaan monen jatkoajan jälkeen voittoon. Samanlaisia tilanteita tulee omissa peleissäkin, joissa ollaan noustu takamatkalta tiukkaan voittoon, kun koko joukkue on tehnyt yhdessä sen eteen töitä. Toki olen nähnyt livenä useita hienoja naisten ja miesten NBA otteluita, mutta tuo Suomen peli on jäänyt mieleen.
6. Mikä on koriksen parissa tapahtunut pahin mokasi, joko peleissä tai muualla?
On vaikea sanoa yhtä, koska joka pelistä löytää varmasti jotain parannettavaa. Kaikista virheistä pitää ottaa opiksi ja tehtävä paremmin seuraavalla kerralla. 7. What’s your favorite move(s)?
Step back -kolmonen
8. Mitä teet nykyään treenien ja pelien ulkopuolella?
Opiskelen Aalto-yliopistossa diplomi-insinööriksi.
9. Mitä muuttaisit koripallossa?
Pelaisin mielelläni pidemmän sarjan. Meillä loppui pelit nyt maaliskuussa ja peleistä tulee pitkä tauko aina kesäaikaan.
10. Miksi kannattaa ryhtyä korisjunnuksi eli alkaa harrastaa lajia?
Koris on kivaa ja sieltä löytää elinikäisiä kavereita. Se tarjoaa monipuolisen harrastuksen, ja sitä on mahdollista jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Korisjunnuna sain myös hienoja kokemuksia ja mukavia muistoja pelireissuilta ja turnausmatkoilta, muualtakin kuin peleistä, jotka tulen varmasti muistamaan aina.
11. Mitä terveisiä lähettäisit KlaNMKY korisjunnuille?
Kannattaa aina luottaa omaan tekemiseensä ja itseensä pelaajana. Kaikki harjoittelu kannattaa ja tuottaa tulosta aina. Pyrkii kehittämään itseään ja etsimään haasteita pitäen kuitenkin positiivisen mielen mukana.
Kuvaaja: Jukka Ikonen